Tavoitteessa

Sunnuntaina Äppi pääsi isoveikan tavoiteryhmään kuokkimaan ja sepä olikin oiva kerta;)

Omalla osuudella tehtiin kehääntuloja, ekalla namilla ja sitten ilman. Vimpat toistot menikin jo tosi kivasti! Kerran mä mokasin, kun Äppi teki jotain "tyhmää", tiputti ehkä kontaktin? Sanoin uuuu ja Pätkis lähti villinä hakemaan putkea;)

Sen putkikäsky agissa on puuuuu 😂

Pentuluoksarin otin käteen, nyt tatzazi hyvin, eikä ennakoinut. Hetki nyt siis vasuria!!

Paikkiksessa sen vierestä lähti koira, hui..

..paitsi että Äppi keskittyi omaan suoritukseensa ja makoili coolina🤗🤗

Liikkeenä oli ruutu, tää tehtiin nyt kisamaisesti ja tyhjänä ( hui taas), ja siinäpä se, liikkeenä yes, bongaa, juoksee kovaa,vähän vielä hakee paikkaa MUTTA se lähtee kuin nato-ohjus mun suun avauksesta!! Mitään ei tartte sanoa, ihan hengen haukkominen riittää🤣

No, sit me treenattiin sitä suun aukoilua!!

Mutta, jos totta puhutaan, mä kyl tykkään tuosta syntyneestä ( synnytetystä ) tekemisen innosta. Alkaa olla nyt aika sitä mitä hain, kuuntelee, keskittyy ja menee lujaa, ei täysillä mutta lujaa!!

Ja ennen kaikkea vastaa treeniin ku treeniin hyvin, ei sitä suutakaan tarttenu montaa kertaa aukasta kun hiffas♡

Äppihän koulutetaan nyt eri tavoin mitä yleensä teen, käytän paljon koiran omaa aivotoimintaa ja mahdollisuutta valita - metodia ja juu, ihan sikinsakin yhdistellen parhaita paloja joka koulukunnasta;)

Palkan / mahdollisuuden tehdä Pätkis saa vain tekemällä mitä haluan, mutta ei kerrota sitä sille, annetaan sen luulla, että se sai päättää;)